Tapausten valintaperusteet ja yhteenvedon tyyliopas

Esittely

Eurooppalainen Turvapaikkalain Tietokanta (EDAL) on verkossa sijaitseva tietokanta sisältäen oikeuskäytännöt 17:sta EU:n jäsenvaltiolta pakolais-ja turvapaikkalain tulkinnasta. Kansallisia asiantuntijoita rekrytoidaan jokaisessa jäsenmaassa valitsemaan asianmukaisia tapauksia, luomaan yhteenvetoja merkiten ne ja lataamaan ne tietokantaan.EDAL yhteenvedot valmistellaan tuomion alkuperäiskielellä, käännetään englanniksi ja toimitetaan linkki alkuperäiseen tuomioon jos saatavilla.

Tietokannan tarkoitus – kohdeyleisö

Oikeuskäytäntö jota ylläpidetään EDAL:ssa on hyödyllinen sekä kotimaassa vaikutetuiksi tulleiden läänien osalta että Euroopan tasolla. Joissain maissa EDAL tuo kansallisen oikeuskäytännön verkkoon saataville ensimmäisen kerran avoimessa ja joustavassa muodossa.

Yleisemmin tietokannan tarkoituksena on edistää yhdenmukaistamista jäsenvaltioiden tulkintaa EU direktiivien ja asetusten osalta sekä edistää syvempää yhteistyötä toimijoiden välillä koko EU:ssa.

Sen ensisijaisena kohderyhmänä ovat päättäjät kaikilla tasoilla, lainsäätäjät, kansalaisjärjestöt, oikeusalan toimijat ja oleelliset valtion, eurooppalaisten ja kansainvälisten elinten ja virastojen työntekijät.

Sisällytetyt EU-direktiivit ja säädökset

1. Turvapaikkamenettelyjä koskeva direktiivi 2005/85/EY ja 2013/32/EU
2. Aseman määrittelyä koskeva direktiivi 2004/83/EY ja 2011/95/EU
3. Vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi 2003/9/EY ja 2013/33/EU - Joissakin maissa tämä direktiivi käsittää oikeuskäytäntöjen analyysin koskien työlainsäädäntöä ja ​​hallinnollisia päättäjiä, erillään turvapaikkaa päättävistä elimistä.Näillä päätöksillä on merkitystä vain jos ne selvästi kuuluvat alla oleviin määriteltyihin kriteereihin.
4. Perheenyhdistäminen direktiivi 2003/86/EY– tätä direktiiviä ei sovelleta vain pakolaisiin joskin sen tulkinta yleisesti auttaa tasavertaisesti sen soveltamista pakolaistapauksissa. Poiketen  artiklasta 8, ensimmäinen alakohta ei koske pakolaisia ​​eikä kolmas alakohta artiklassa 4, kappaleessa 1; tapaukset jotka liittyvät erityisesti näihin säännöksiin eivät ehkä ole merkityksellisiä pakolaisten tapauksissa.
5. Palautusta koskeva direktiivi 2008/115/EY – tämä direktiivi on yleinen sen sovellettavuuden osalta eikä omaa erityistä yhteyttä pakolaiseen ja toissijaisen suojelun prosessiin. Tapaukset tämän direktiivin puitteissa voidaan jättää harkitsematta ellei kansallisen asiantuntijan näkökulmasta näillä ole erityistä merkitystä ja vaikutusta suojelua hakevien tilanteeseen.
6. Dublin -asetus- 343/2003 ja 604/2013 Dublin III -asetus luo huomattan määrän oikeuskäytäntöä, joka on usein tosiseikkoihin painottuvaa, kehittyy nopeasti ja lähtöisin useista hallinnollisista elimistä. EDAL vastaavasti keskittyy pääasiassa tapauksiin koskien täytäntöönpanoa tai itse asetuksen tulkintaa, tai jotka seuraavat tai harkitsevat merkittäviä ihmisoikeustuomioistuimen tai unionin tuomioistuimen tapauksia, kuten: Tapaus C‑245/11 K v Bundesasylamt; C-493/10 N.S. v Secretary of State for the Home Department; C-411/10 M.E. and others v. Refugee Applications Commissioner; ECtHR Application No. 30696/09 M.S.S. v. Belgium and Greece.

Tapaukset jotka liittyvät näihin säädöksiin eivät voi lainata niitä suoraan, joskin ne tullaan sisällyttämään EDAL:iin jossa ne ovat keskitetysti saatavilla tapauksen sisällön yhteydessä; asiaa koskevat säännökset on varustettu merkinnällä “EU:n säännöksiä sovelletaan”.

Tapaukset jotka liittyvät muihin lain säädöksiin, esim.Ihmiskaupan direktiiviin, ovat myös sisällytettyjä poikkeuksellisella perusteella jossa keskeinen merkitys on CEAS:n huomiolla.

Kansalliset asiantuntijat

EDAL Kansallisilta asiantuntijoilta vaaditaan syvällistä tietämystä kansallisen oikeuskäytännön laeista ja menettelyistä omissa maissaan, mutta näiden tulee myös olla yleisesti tietoisia tapauksista joita EDAL jo käsittelee. Tämä on välttämätöntä jotta:

• Vältetään monistamista;
• Tunnistetaan ja luodaan yhteenvetoja tapauksista jotka kumoavat, erottavat tai muutoin luovat kiistanalaisuutta tapauksessa joka on jo EDAL:n käsittelyssä
• Kehitetään johdonmukaisuutta ja vertailuja eri lainkäyttöalueilla.

Perusteellinen tuntemus EDAL avainsanojen ja CEAS määräysten asiakirjojen osalta on keskeistä jotta voidaan myös luokitella yhteenvetoja oikein ja merkitä yhteenvedot oikein, jotta voitaisiin edistää lainkäytön alueiden vertailuja.

Ohjaavat periaatteet tapausten valinnalle

A.      Valituilla tapauksilla tulee olla merkittävää lainkäytöllistä vaikutusta esim. tapaukset joissa keskustellaan merkittävästä lainkohdasta ja päättäjän perustelut ovat selkeitä ja ohjaavia.. Tämä voi käsittää esimerkiksi tapauksia, jotka ovat vaikuttaneet menettelytapojen muutoksiin kansallisella tasolla. On tärkeää varmistaa, että tapaukset tulevat valituksi tämän pohjalta, olivatpa ne sitten hakijan puolesta tai vastaan jotta tietokanta ylläpitää tarkan ja tasapainoisen näkemyksen lain soveltamisesta kansallisella tasolla.

B.      Valitut tapaukset voivat:

• Ilmaista kehitystä tai taantumista kansallisessa tulkinnassa EU:n säännöksestä;
• Vahvistaa kotimaisen tulkinnan EU:n säännöksen osalta;
• Osoittaa kiistanalaisen tai harvoin arvioidun EU-säännöksen soveltamista tai tulkintaa tai;
• Mahdollisuutta toimia myönteisenä tai kielteisenä esimerkkinä muille valtioille;
• Päätetään perustuen kansallisiin säännöksiin, jotka poikkeavat EU:n normeista;
• Nimenomaisesti vaikuttavat tai viittaavat päätöksiin muilla EU:n lainkäyttöalueilla;
• Arvioidaan EU:n säännöstön elementtien täytäntöönpanon laajuutta tai menetelytapaa kansallisessa oikeusjärjestyksessä.

C.      Tapausten tulee riittävässä määrin heijastella ECtHR:n ja CJEU:n päätöksiä. Ne saattavat:

• Pohjautua tiettyyn tai toteuttaa tietyn Eurooppalaisen päätöksen;
• Ilmaista irrottautumista tietystä Eurooppalaisesta päätöksestä;
• Mitä todennäköisimmin antavat pontta ECtHR:n tai CJEU:n sovelluksille/viitteille kansalliselta tasolta;
• Arvioida miten ECtHR:n ja CJEU:n oikeuskäytäntöä tulkitaan kansallisissa oikeusistuimissa; ja/tai
• Suorittaa seurantaa ECtHR:n tai CJEU:n tuomion osalta.

D.      Tapaukset saatavat korostaa aukkoja suojelussajäsenvaltioissa tai osoittaa tapauksia joissa jäsenvaltiot ovat ylläpitäneet korkeampia standardeja kuin EU-lain vaatimat. On myös tärkeää pitää mielessä muista lähteistä saadut turvapaikat ja pakolaisuuteen liittyvät lait jäsenvaltioissa. Esimerkiksi, jokainen jäsenvaltio on allekirjoittanut vuoden 1951 Geneven sopimuksen koskien pakolaisten asemaa kun taas monet ovat ratifioineet YK:n sopimuksia, kuten YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen.  Tärkeitä tapauksia koskien UNHCR ohjesäännön soveltamista tulee myös esittää.

E.       Tapausten EI tule olla:

• Rajoitettuja päätöksiin korkeammissa oikeusasteissa.Edellyttäen että päätöksen oikeustieteellinen vaikutus on todennäköisesti merkittävä ja edistää yleiseurooppalaista ymmärrystä EU:n turvapaikkasäännöstön osalta, tapauksia tuomioistuinten tai oikeusviranomaisten osalta voidaan harkita yhdessä ylempien oikeusasteiden tapausten kanssa. Kuitenkin, koska tietokanta toimii oikeuskäytännön puitteissa, ensimmäisiä päätöksiä hallintoelimissä ei sisällytetä. Tapauksissa joissa alemmat tuomioistuimet jotka tuottavat mielenkiintoisen lainkohdan tulkinnan joka myöhemmin kumotaan ylemmissä oikeusasteissa voidaan sisällyttää, jos selvästi ilmaistaan että päätös kumottiin.
• Koskee vain ja ainoastaan ​​maakohtaisia ​​Alkuperämaata koskevia tietoja (COI). Oikeuskäytäntö joka viitaa miten päätöksentekijät lähestyvät tai arvioivat COI:ta voidaan sisällyttää, esim. missä päätöksentekijät asettavat selkeitä periaatteita joita tulee soveltaa COI:ta arvioidessa. Tietokanta toimii säilytyspaikkana tapauksille jotka painottavat enemmän lainkohtia kuin tosiseikkoja.
• Koskee ainoastaan​​ tapauskohtaisen uskottavuuden arviointia. Tapaukset, joissa merkittävä osa päätöksestä on omistettu uskottavuuden arviointiin eivät yleensä ole arvokkaita eivätkä tavallisesti tulkitse unionin säännöksiä. Kuitenkin, tapaukset joissa yksityiskohtaiset periaatteet todistustaakan ja näyttövastuun ja epävarmuuden tuoman edun osalta, tai jotka asettautuvat tulemaan testatuksi hakijoiden toimesta ovat kiinnostavia ja voidaan sisällyttää.
• Väliaikaiset tai muut päätökset, jotka eivät sisällä mitään lain kohtaa.

Tyyliopas

Koska tietokanta on suunnattu laajalti, EU:n laajuiselle yleisölle, käytetyn kielen tulee olla soveltuvaa kaikille käyttäjille. Seuraavia ohjesääntöjä sovelletaan:

• Varmista sanamuodon selkeys ja ytimekkyys tapauksen yhteenvedon läpi ja että yhteenveto on rakentunut ja järjestelty;
• Vältä pitkäveteisiä rakenteita, esim., ‘Tuomari X oli sitä mieltä että...’ tai ‘Oikeus harkitsi...’;
• Vältä latinan kielen termien käyttöä;
• Vältä terminologiaa ja oikeudellista fraseologiaa joka on maakohtaista, esim. Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Irlannin tapausten yhteenvetojen tulisi olla ymmärrettäviä yleisölle joilla on vain siviilioikeusjärjestelmän tuntemus;
• Käytä ilmaisua ‘hakija maasta x’;
• Käytä ilmaisua ‘hakija’ mieluummin kuin ‘Rouva X’;
• Käytä positiivisia ilmaisuja ja vältä passiivisia ilmaisuja missä vain mahdollista;
• Varmista yhdenmukaisuus ja tarkkuus kuvatessa tapausta ja henkilöä joista kyse kuten termeissä hakemus, muutoshakemus jne. ja hakija, valittaja jne.
• Tee yhteenvedosta täysin anonyymi poistamalla kaikki viittaukset hakijan nimeen, osoitteeseen ja nimeen tai osoitteeseen henkilöiden osalta joiden kanssa nämä oleskelevat tai muuten liittyvät heihin;
• Alkuperäisen tuomion sen ollessa ladattuna/linkitettynä tulee myös olla laadittu täysin anonyymiksi EU:n lakien mukaisesti kuten myös normien mukaisesti jotka vaaditaan kansallisessa lainsäädännössä.

Tapausten yhteenvetojen ei tule ylittää 1000:ta sanaa ellei ole täysin välttämätöntä eikä voi koskaan ylittää 1350:tä sanaa. Yhteenvetojen ei tarvitse osoittaa jokaista valitun tapauksen näkulmaa tai sisältötekijää vaan ne jotka ovat merkittäviä ja oleellisia tietokannan tavoitteiden osalta. 

Avainsanojen käyttö

Avainsanojen tarkka ja yhdenmukainen käyttö on välttämätöntä tietyn tasoisen jatkuvuuden ylläpitämiseksi ja linkkien kehittämiseksi CEAS-terminologiaan, joka helpottaa vertailevaa analyysiä. EDAL:n kaikki avainsanat ovat johdettuja terminologiasta jota käytetään direktiiveissä ja säännöksissä tai muissa virallisissa lähteissä kuten UNHCR ja IOM. Näitä tulee käyttää jokaisen tapauksen yhteenvedon päämerkinnöissä ja sisällössä. Esim. termiä ‘alaikäinen ilman huoltajaa’ tulee käyttää termin ‘vanhemmista erotettu lapsi' sijaan; ‘majoituskeskus’ termin ‘vastaanottokeskus’ sijaan ja ‘sisäinen suojelu’ eikä ‘sisäinen pakenemisvaihtoehto’ jne. 

Tapausyhteenvedon mallipohja

Erityinen mallipohja on toimitettu tapausyhteenvetojen valmistelua varten. Kansallisia asiantuntijoita vaaditaan noudattamaan tarkasti tätä mallipohjaa jotta varmistetaan yhdenmukaisuus tietokannassa. Työtä ollaan jo suorittamassa liittyen verkkosivuston taustajärjestelmään joka toteutuessaan hepottaa yhteenvedon suoraa latausta verkkkoyhteyden tilassa käyttäen samaa formattia.

Maan yleiskatsaus

Maiden yleiskatsaukset antavat yleiskuvan kansallisista oikeudellisista puitteista jotka liittyvät turvapaikka-ja toissijaisen suojelun hakemuksiin, määrityksiin ja valituksiin, mukaan lukien seuraavat kohdat: 

• Saapuessa, minne yksilöt jättävät turvapaikkahakemukset (rajavartiossa, maahanmuuttoviranomaisille vai poliisille, joissa nimetty turvapaikkakäsittely/virasto )? Voivatko yksilöt tehdä hakemuksia ollessaan vangittuna?
• Selitys vastaavasta siviilioikeuden tai tuomioistuinoikeus-järjestelmästä.
• Hallinnolliset tai oikeudelliset turvapaikan päätöksentekoelimet: rakenne, kokoonpano, toiminta, vastakkaisuus, tutkintapuolen järjestelmä.
• Muutoksenhaun rakenteet ja mekanismit.
• Muutoksenhaun lykkäävä vaikutus.
• Oikeus asianajajaan ja oikeusavun saanti.
• Tietyt lailliset termit jotka esiintyvät säännöllisesti asiaankuuluvassa oikeuskäytännössä ja ovat maakohtaisia.

Maiden yleiskatsaukset vaativat kausiluontoisia tarkastuksia jotta varmistetaan niiden ajantasaisuus, erityisesti CEAS-lainsäädännön uudelleen laatimiseen liittyen. Muutosten tulee heijastella esim:

• Muutoksia joita on suoritettu kansallisen tason rakenteissa ja tuloksena kansallisesta tai kansainvälisestä kehityksestä tai;
• Toimenpiteet ottaa osaksi alkuperäisen ja muuttaa alkuperäisiä ja uudelleen laadittuja direktiivejä ja asetuksia.