Suomi - Korkein Hallinto-oikeus, 22 Toukokuu 2013, KHO:2013:97

Country of Decision:
Country of Applicant:
Date of Decision:
22-05-2013
Citation:
KHO:2013:97
Court Name:
Korkein hallinto-oikeus
National / Other Legislative Provisions:
TFEU - Art 20 (1)
UNCRC - Art 3.1
Finland - Aliens Act - Section 6 Art 1
Finland - Aliens Act - Section 37 Art 1
Finland - Aliens Act - Section 39 Art 1
Finland - Aliens Act - Section 47 Art 5
Finland - Aliens Act - Section 66a
Finland - Social Assistance Act (1412/1997)
Printer-friendly versionPrinter-friendly versionPDF versionPDF version
Headnote: 

Hakija M oli Algerian kansalainen joka haki Suomesta oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Hän oli avioliitossa Suomessa asuvan perheenkokoaja L:n kanssa ja heillä on yhteinen alaikäinen lapsi. L:llä oli aiemmasta avioliitosta toinen lapsi. Oleskeluluvan saanti edellytti M:ltä riittävää toimentuloa, jota tällä ei ollut. Asiassa oli kyse myös siitä, loukkasiko oleskeluluvan epääminen unionin kansalaisen oikeuksia SEUT 20 artiklan nojalla. Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei oleskeluluvan epääminen estänyt unionin kansalaisen oikeuksien toteutumista. Lisäksi tapauksessa ei ollut ilmennyt sellaisia seikkoja, jotka puoltaisivat poikkeamista lakiin säädetystä toimeentuloedellytyksestä. 

Facts: 

Algerian kansalainen L toimi perheenkokoajana. Hän oli aiemmin saanut oleskeluluvan Suomeen nyt jo päättyneen avioliiton perusteella. L:llä oli huolettavanaan aiemmasta avioliitosta vuonna 2004 syntynyt lapsi, joka on Suomen kansalainen. Perheenkokoaja saa toimeentulotukea, kotihoidontukea, lapsilisää, asumistukea sekä kunnan maksamaa elatustukea.

Oleskeluluvan hakija on Algerian kansalainen M, joka asuu Algeriassa. Hän oli saapunut Suomeen turvapaikanhakijana maaliskuussa 2006. Lokakuussa 2006 hän avioitui L:n kanssa. M sai kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseen ja käännytettiin Algeriaan pian tämän jälkeen. Vuonna 2007 L ja M saivat lapsen, joka on Algerian kansalainen. M haki Suomesta oleskelulupaa perhesiteen perusteella.

Maahanmuuttovirasto hylkäsi hakemuksen. L valitti asiasta Helsingin hallinto-oikeuteen, joka palautti asian Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi. Helsingin hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan, että M on L:n perheenjäsen ja hänelle voidaan siten myöntää oleskelulupa perhesiteen perusteella laissa säädetyin edellytyksin. Vaikka M:n toimeentulo ei ollut riittävä, voitiin toimeentuloedellytyksestä poiketa perheen lasten edun vuoksi.

Maahanmuuttovirasto pyysi asiassa valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan asiassa. Korkein hallinto-oikeus lykkäsi asian käsittelyä päätöksellä 5.7.2011 taltionumero 1882 (KHO 2011:62) ja pyysi Euroopan unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun SEUT 20 artiklan tulkinnasta.

Ennakkoratkaisupyynnössä korkein hallinto-oikeus kysyi unionin tuomioistuimelta oliko SEUT 20 artikla esteenä oleskeluluvan epäämiselle sekä vaikuttaisiko arvioon se, jos oleskelulupaa hakevalla ja tämän Suomessa asuvalla aviopuolisolla on yhteisessä huollossa Suomessa asuva lapsi joka on kolmannen maan kansalainen.

Unionin tuomioistuin ratkaisi korkeimman hallinto-oikeuden esittämät kysymykset tuomiolla yhdistetyissä asioissa C-356/11 (O ja S v. Maahanmuuttovirasto) sekä C-357/11 (Maahanmuuttovirasto v. L) 6.12.2012. Unionin tuomioistuin totesi, ettei SEUT 20 artikla ole esteenä sille, että oleskelulupa perheenyhdistämisen nojalla evätään.

Unionin tuomioistuin totesi edelleen, että kyseinen asia kuuluu perheenyhdistämisdirektiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltio voi perheenyhdistämistä hakeneelta vaatia todisteita riittävistä tuloista direktiivin 7 artiklan mukaisesti. Mutta jäsenvaltion on otettava huomioon perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklat jotka edellyttävät jäsenvaltioiden huomioivan oikeuden perhe-elämään sekä lapsen edun. 

Decision & Reasoning: 

Korkein  hallinto-oikeus arvioi tapausta Euroopan unionin kansalaisen oikeuksien toteutumisen, Suomen lain asettaman toimeentuloedellytyksen sekä lapsen edun toteutumisen kannalta.

Viitaten Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuun korkein hallinto-oikeus totesi, että SEUT 20 artikla ei estä hakijan oleskeluluvan epäämistä, kunhan se ei johda siihen, että päätökseen liittyvä unionin kansalainen ei pysty tosiasiassa käyttämään hänelle kuuluvia unionin kansalaisen oikeuksia. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kyseessä olevassa tapauksessa päätös ei kohdistu suoraan Suomessa asuvaan perheenkokoajaan eikä hänen lapseensa, jolla on Suomen kansalaisuus. Se ei estä heitä jatkamasta laillista oleskelua Suomessa. Perheenkokoajan vanhemman lapsen ja hakijan välillä ei ole ilmennyt huoltosuhteeseen verrattavaa riippuvuussuhdetta. M:n oleskelulupahakemuksen hylkääminen ei siten johda siihen, että perheenkokoajan vanhempi lapsi ei voisi käyttää jatkossa käyttää hänelle kuuluvia unionin kansalaisen oikeuksia.

Toimeentulosta korkein hallinto-oikeus totesi seuraavaa.Koska perheenkokoaja on kolmannen maan kansalainen, joka on aikanaan itse tullut Suomeen perheenyhdistämisen perusteella hänen perheenjäsenensä oleskelulupaa harkittaessa on otettava huomioon toimeentuloedellytyksen täyttyminen ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentin mukaisesti.

Toimeentuloedellytys täyttyy, mikäli maassa oleskeleva ulkomaalainen kustantaa maassa oleskelunsa tavanomaiseksi katsottavilla ansiotyöstä, yrittäjätoiminnasta, eläkkeistä, varallisuudesta tai muista lähteistä saatavilla tuloilla. Ulkomaalaisen ei voida olettaa joutuvan toimeentulotuesta annetussa laissa tarkoitetun toimeentulotuen tai vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentin mukainen toimeentuloedellytys ei täyty tässä asiassa. Yksittäisessä tapauksessa toimeentuloedellytyksestä voidaan poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii.

Tässä tapauksessa puolisoiden olosuhteista ei ilmene poikkeuksellisen painavaa syytä poiketa ulkomaalaislain asettamasta toimeentuloedellytyksestä. Perheenkokoaja ja hakija ovat molemmat Algerian kansalaisia. Perheenkokoaja on muuttanut Suomeen aikuisiässä ja on asunut Suomessa noin 10 vuotta. Hänellä on sellaisia kulttuurisia ja sosiaalisia siteitä myös Algeriaan, ettei ole kohtuutonta edellyttää hänen muuttavan sinne asumaan, mikäli hän haluaa viettää perhe-elämää yhdessä hakijan kanssa. Puolisot ovat avioituessaan tienneet, että hakijan mahdollisuus saada oleskelulupa Suomeen on ollut epävarmaa.

Perheenkokoajan molemmat lapset ovat syntyneet Suomessa ja asuneet koko ikänsä Suomessa algerialaista syntyperää olevan äitinsä kanssa. Asiakirjoista ilmenee, että lasten äidinkieleksi on väestörekisteriin merkitty arabia. Näin voidaan lähteä siitä, että molemmat lapset osaavat suomen lisäksi arabiaa sellaisella tasolla, että heidän kielitaitonsa mahdollistaisi integroitumisen myös Algeriaan. Mikäli he muuttaisivat perheenkokoajana olevan äitinsä kanssa Algeriaan, sen kulttuuri ja kieli eivät olisi heille vieraita. Mahdollisessa muutossa heillä olisi tukenaan äiti, joka on kotoisin Algeriasta ja asunut siellä pitkälle aikuisikäänsä. Paikalla olisi myös nuoremman lapsen isä, joka on koko ajan asunut Algeriassa.

 

Lapset ovat 9- ja 6-vuotiaita. Heidän elämässään ei ole ilmennyt sellaista mikä estäisi heidän muuttonsa Algeriaan. Asiassa ei ole ilmennyt kodin ulkopuolisia seikkoja, jotka osoittaisivat niin pitkälle edennyttä integraatiota, etteivätkö he voisi muuttaa äitinsä kanssa Algeriaan. Molemmat ovat myös uusiin olosuhteisiin sopeutuvassa iässä.

Perheenkokoaja on vanhemman lapsen yksinhuoltaja. Lapsen isä on Suomen kansalainen ja asuu Suomessa. Hän vastustaa lapsensa mahdollista muuttoa Algeriaan. Hän pitää yhteyttä lapseen, mutta asian käsittelyssä ei ole ilmennyt että yhteydenpito olisi tiivistä. Yhteydenpito olisi jatkossa mahdollista, vaikka lapsi muuttaisi Algeriaan. Lapsen isä voisi vierailla Algeriassa ja lapsi Suomessa ja he voisivat pitää yhteyttä myös muilla tavoin kuin tapaamisilla.

Vaikka muutto Algeriaan olisi suuri muutos lasten elämässä, monet seikat osoittavat, että heidän olisi mahdollista sopeutua siihen yhdessä äitinsä kanssa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että lapsen etu ei vaadi, että ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentin toimeentuloedellytyksestä tulisi kyseessä olevassa asiassa poiketa.

Outcome: 

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi maahanmuuttoviraston päätöksen voimaan.

Other sources cited: 

UNHCR Guidelines on Determining the Best Interest of the Child

Case Law Cited: 

ECtHR - Konstantinov v The Netherlands, Application No. 50435/99

CJEU - C-329/05, Alevizos

Finland - Supreme Administrative Court, KHO 2003:92

Finland - Supreme Administrative Court, KHO 2010:18

Finland - Supreme Administrative Court, KHO 2010:17

ECtHR - Omoregie and others v Norway, Application No. 265/07

ECtHR - Rodrigues da Silva and Hoogkamer v. Netherlands, Application No. 50.435/99

CJEU - C-34/09 Ruiz Zambrano [2011] ECR I-0000

CJEU - C-127/08 Metock and Others [2008] ECR I-6241

CJEU - C-256/11 Dereci and Others [2011] ECR I-0000