EDAL case summaries

Vaikka turvapaikanhakija ei ole kyennyt esittämään luotettavaa selvitystä homoseksuaalisutensa vuoksi kerrotusta, hänelle tuomitusta kuolemanrangaistuksesta, asiaa ratkaistaessa on arvioitava onko henkilöllä seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi tai todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja mikä merkitys on annettava homoseksuaalisuhteen salaamiselle tällaisen uhan välttämiseksi.Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumottiin ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Islamilainen turvapaikanhakija ja tämän puoliso on Suomessa liittynyt Jehovan todistajat – uskonnolliseen yhdyskuntaan. Heidän kotimaassaan Iranissa islamin uskosta kääntymisestä voidaan tuomita kuolemaan. Hallinto-oikeus ei olisi saanut hylätä valitusta järjestämättä asiassa suullista käsittelyä, jossa olisi voitu antaa tarkempia tietoja hakijoiden kristinuskoon kääntymisestä sekä siitä aiheutuvista seuraamuksista heidän kotimaassa.

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja katsonut, että hakijoita uhannut taho oli yksityinen taho ja että heillä on mahdollisuus turvautua kotimaansa viranomaisten suojeluun. Hallinto-oikeus ei muuttanut ratkaisua. Suomessa hakijat kääntyivät kristinuskoon, mikä tuli ilmi vasta valitusvaiheessa. Kyseessä ns. sur place –tilanne.

Hakija oli kotoisin Afganistanin piirikunnasta, jossa ajankohtaisen maatietouden mukaan oli myös turvalliseksi katsottavia alueita. Harkittaessa kansainvälisen suojelun toissijaisia muotoja oli kuitenkin otettava huomioon, että maahan palautettaessa henkilön tulee käytännössä päästä tuolle alueelle turvallisesti. Maantieyhteyttä ei voitu pitää turvallisena. Myöskään muita esitettyjä matkustusvaihtoehtoja ei voitu pitää turvapaikanhakijan kannalta toteuttamiskelpoisina. Koska asianomaisen kohdalla ei ollut mahdollisuutta sisäiseen pakoon muulle paikkakunnalle, hänelle oli myönnettävä...